The Cult oli pitkätukkien suosikki 80-90-lukujen taitteessa. Bändi julkaisi toinen toistaan hienompia rokkilevyjä, ja niistä ehkä parhaimmaksi nousi Bob Rockin tuottama Sonic Temple. Sama hemmohan oli myös Metallican mustan albumin, ja Bon Jovin Keep The Faith soundien takana, joten dollareita ei säästelty. The Cult oli pitkälti laulaja Ian Astburyn ja kitaristi Billy Duffyn bändi, muut jäsenet vaihtuivatkin tiuhemmin. Kuten esimerkiksi rumpali Matt Sorum, joka häipyi sittemmin Guns n' Rosesin riveihin.

Tämä kokoelma on ehkä yksi parhaista kokoelmista, mitä olen miltään bändiltä kuullut. Johtuuko se bändin erinomaisuudesta vai mistä, mutta ainakin biisivalinnat on menneet nappiin. Tarkennetaan, että bändi oli erinomainen, aina Ceremony-levyn julkaisuun asti vuoteen 1991. Sen jälkeen bändi ei ole kummoista saanut aikaiseksi... epätoivoisesti The Cult on yrittänyt siitä lähtien haistella viimeisimpiä trendejä soundi-maailmassa, mutta se itse asia - bensiininkatkuinen hard rock - on jäänyt vähemmälle. Joka tapauksessa, ostin tämän kokoelman sikana säkissä aikoinaan divarista (c-kasettina), koska bändi oli tulossa lämmittelemään Metallicaa Oulunkylään.... The Cult osui ja upposi täysillä! Kuuntelin koko kesän tätä kasettia kesämökillä... ah, muistoja.

The Cultin tyyliä voisi kuvailla yksinkertaisesti hard rockiksi, mutta siinä on paljon elementtejä, mitä kellään muulla 80-luvun sukkahousupermis-bändeillä ei ollut. Intiaaniteemat, luonto, ja ah, se rakkaus... The Cultin levyistä huokuu oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Sen lisäksi, tottakai, bändi rokkaa. Suoraviivaista, melodista ja kaunista hardrockia siis.

Levyn kappaleista selkeitä rokkiraapaisuja ovat She Sells Sanctuary, Fire Woman, Wild Hearted Son, ja Lil' Devil. Tunnelmallisia puidenhalailu-kipaleita puolestaan esim. Revolution, Edie (Ciao Baby) ja Heart of Soul. Kuriositeettina voidaan mainita mielenkiintoinen The Witch, joka on julkaistu ainoastaan Cool World-leffan soundtrackilla. Leffa jäi aikoinaan valitettavasti pimentoon, ja floppasikin aika pahasti. Kyseessä oli siis Kim Basingerin tähdittämä fantasialeffa, jossa animaatiohahmot ja ihmiset näyttelivät yhtäaikaa Kuka Viritti Ansan Roger Rabbit?-rainan tapaan... jos leffa jostain ale-laarista löytyy, niin voisin jopa suositella.



Biisilista:
- She Sells Sanctuary
- Fire Woman
- Lil' Devil
- Spiritwalker
- The Witch
- Revolution
- Love Removal Machine
- Rain
- In The Clouds
- Coming Down
- Edie (Ciao Baby)
- Heart of Soul
- Wild Flower
- Star
- Resurrection Joe
- Go West
- Sun King
- Wild Hearted Son
- Sweet Soul Sister

... nimittäin avaamalla itselleni oman blogin. Miksikö? Ei mitään hajua... ehkä tuon palautelootan korvaaminen oli yksi syy. Toisaalta ajattelin että voisi joskus hehkuttaa joitain pieniä onnistumisia, tai purkaa ketutusta asioista jotka on menneet reisille. Niitä riittää, molempia!

Greyhoundeista... kirjoitan tähän ainoastaan omista koiristani, eli Tiukusta ja Pepestä. Syystä että, Riikalla on omakin blogi, joten mitä turhaa kirjoittaa samoja juttuja kahteen eri paikkaan. Kisakausi 2007 on nyt pulkassa, ja sehän meni hienosti! Selkävammaisena koko kesä sohvalla maaten, ja Tiuku valeraskaana peittoa lutkuttaen. No, saatiin sentään soolo juostua Tiukulle. Ekaa kertaa keskimatkan se juoksi, ja aika oli ihan ok. Mutta tärkeämpää informaatiota se antoi Tiukun geeneistä, koira nimittäin tuli nimenomaan lopun todella kovaa... Mulla on käsissäni todellakin koira, jolla voi kilpailla ja harrastaa mielekkäästi! Tosin onnistuneet ryhmäkokeet ja muutama ensimmäinen kilpailu antavat siihen lopullisen varmuuden. Vaan ensi sunnuntaina käydään vielä pyyhkäisemässä Makkarajuoksuissa Hyvinkäällä 480m, kaikki harjoitus on nuorelle koiralle vain hyvästä.

Mutta hei, tännehän mä voin rueta arvostelemaan levyjä, sekä kirjoja mitä on tullut luettua... Ihan niinkuin niitä joku lukisi... tai ihan niinkuin joku tätä blogia lukisi? Mikä hitto on itseasiassa koko OnlyRemedy.netin olemmassaolon oikeutus tai funktio? No, ei pidä vaipua synkkyyteen!